Talvella suomalaisia lenkkeilijöitä saattaa kohdata yllättävä ongelma. Kun lumet tulevat, parhaat ulkoilumaastot saattavat muokkautua kunnallisiksi laduiksi, jotka ovat suljettu muilta lenkkeilijöiltä. On hyvä, että hiihtoa arvostetaan, mutta kaikki eivät ole innostuneet suksilajeista, vaan haluavat jatkaa lenkkeilyään vaikkapa koiran kanssa (tai ilman) lumesta huolimatta. Moni tällainen lenkkeilijä on törmännyt käsitteeseen “laturaivo”, jossa kanssaliikkujille raivostutaan heidä
n olemisestaan “tiellä” tai näkyvillä.
Latu ei ole välttämättä ainoa paikka urheilijoiden törmäyskurssille. Myös monet kuntopyöräilijät varmasti tuntevat käsitteen, kun hiiltyminen tapahtuu hetkessä. Ja he tuntuvat ajattelevan, että etuajo-oikeus on sama oikeus, kun päälleajo-oikeus. Myös uimahalleissa tunnetaan raivoa, ja vapaista radoista kilpaillaan.
On ihmeellistä, miten liikkujat saattavatkin olla niin pahalla päällä, sillä liikunnan tulisi lieventää stressiä. Moni kuitenkin saattaa olla erittäin stressaantunut arjesta ja töistä ja odottaa pieneen liikuntahetkeens
häiriötöntä tilaa, joka kuitenkin on julkisissa liikuntatiloissa mahdotonta. Silloin muita ihmisiä tekee mieli opettaa.
Mutta raivostuminen on jopa hengenvaarallista ja lisää jopa sydänkohtauksen riskiä. Australialaisen tutkimuksen mukaan, kiukunpuuska kasvatti sydänkohtauksen riskiä kahdeksankertaiseksi.
On hyvä miettiä, että onko oikeasti liikunta niin vakavaa, että siitä kannattaa hermostua. On hyvä ehkä pysähtyä miettimää, voiko toisen “tiellä olemisen” vain kuitata olankohautuksella. Liikunta on kuitenkin päällisin puolin rentoutumista ja hauskanpitoa varten.