Hevosturnajaislajin harrastajia ei ole Suomessa paljoa, vain noin 100-200 henkeä. Silti, tästä keskiaikaistyylisestä lajista aiotaan kaavailla uutta kilpalajia muiden hevosurheilulajien joukkoon. Tähän asti, Suomen mestaruuksista on kisattu Turun linnan edustalla vuosittaisilla keskiaikamarkkinoilla. Turun Linnan turnajaiset tai turnajaisten SM-kilpailut järjestetään vuonna 2018 toista vuotta peräkkäin.
Turnajaisten SM-kisoissa kilpaillaan kahdessa hevoslajissa. Yksi on Skill at Arms, jossa pistetään vihollisiksi tarkoitettuja nukkeja keihäillä ja silvotaan tekopäitä. Tässä lajissa on kaksi luokkaa: kevyempi varustus ja täysimittainen haarniska. Se on taidonnäyte, jossa moitteettoman ratsastuksen lisäksi täytyy hallita aseiden käyttö ja tehtävien teknillinen suorittaminen.
Toinen turnajaisten ratsastuslajeista on Jousting, jossa aseistetut kilpailijat ratsastavat toisiaan kohti ja yrittävät osua toisiinsa lähes metrin mittaisilla peitsillä. Tämä on klassinen laji, joita moni on varmasti nähnyt keskiaikaisaiheisissa elokuvissa tai piirroksissa.
Turnajaiset lajina saapuivat Suomeen noin 15 vuotta sitten ja yksi uraa uurtavista oli Rohan Tallien Jaakko Nuotio, joka alkoi raivata lajille tilaa Suomessa. Hän yrittää tuoda turnajaisia samalla tavalla esille oikeana ratsastuksen lajina samalla tavalla kuin este- tai kouluratsastus. Nuotion mukaan Historiallista ratsastusta luultiin aluksi hevospiireissä larppaukseksi, mutta nyt ne on alettu ottaa hieman vakavammin. Rohan tallit järjestävät kilpailujen lisäksi myös hevosesityksiä, joita on mahdollista nähdä keskiaikamarkkinoilla ympäri Suomea. Lisäksi Rohan talleilta on mahdollista ottaa historiallisen ratsastuksen t
unteja.
Suomessa toimii myös SRL:n eli Suomen Ratsastajainliiton hyväksymä Historiallisen Ratsastuksen Seura, joka vastaa nimenomaan historiallisesta ratsastuksesta ja eri tapahtumien järjestämisestä.
Lajissa hevosen hallinta on avainasemassa ja aikaisemmasta ratsastustaustasta on hyötyä. Hevosen ja ratsastajan yhteistyö on korostetussa asemassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö yhteistyö ole avainasemassa myös perinteisissä hevoslajeissa. Varsinkin ratsastuslajeissa yleisesti puhutaan ratsukosta, eikä niinkään hevosesta ja ratsastajasta erikseen.
Historiallinen ratsastus kuitenkin poikkeaa suurelta osin nykyaikaisista hevoslajeista. Istunta on syvä ja kevennystä ei juuri ole sen uutuuden takia. Ratsastaja on lähes seisovassa asennossa hevosen päällä ja jalustimet ovat erittäin pitkät. Ohjat ovat väin yhdessä kädessä, sillä toisella kädellä on pidettävä joko miekkaa, jousta tai peistä.
Myös turnajaisissa hevoset ovat pitkälle koulutettuja ja osaavat vaikeita kouluratsastuksen liikkeitä. Turnajaisiin harjoittelu koostuu aseiden käytöstä ja perustyöhön hevosen kanssa. Myös historialliset asut kuuluvat lajiin. Esimerkiksi haarniska on oleellinen osa turnajaisiin osallistuvan varustetta, mutta kaikissa lajeissa ei kuitenkaan käytetä haarniskaa eikä kaikilla sitä ole. Suomessa noin kymmenellä ihmisellä on haarniska, Euroopassa noin 30 ihmistä käyttää haarniskaa ja maailmalla noin sata. Luvut ovat verrattain hyvin pieniä. Ratsastajan varusteet on kirjattu sääntöihin samalla tavalla kuin kouluratsastuskisojen silinteri ja frakki. Haarniska on myös sen takia pakollinen esimerkiksi joustingissa, koska se suojaa ratsastajaa.
Maailmalla Historialliset hevoslajit ovat suosittuja ja erityisesti Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa.